Tuhansia vuosia vanha peruna
Perunaa on syöty Euroopassa vasta viitisensataa vuotta, mutta Etelä-Amerikassa sitä on käytetty ruokakasvina paljon kauemmin. Andien keskiosissa Etelä-Amerikassa perunaa viljeltiin jo tuhansia vuosia sitten. Villiperuna otettiin luultavasti ravintokäyttöön Titicacajärven ympäristössä jo noin kymmenentuhatta vuotta sitten. Ajan mittaan intiaanit alkoivat viljellä villiperunoista seitsemää eri lajia.
Espanjalaisten valloitusretket ja niiden seurauksena tulleet taistelut, taudit ja ryöstely olivat tuhoisia Andien rinteillä eläneille eteläamerikkalaisille alkuperäiskansoille. Takaisin Eurooppaan lähteviin laivoihin lastattiin intiaanien aarteiden lisäksi perunoita. Espanjalaiset huomasivat pysyvänsä terveinä syödessään niitä paluumatkan ajan, eikä C-vitamiinin puutteesta johtunut keripukki päässyt iskemään. Kanariansaarilla, joille laivat pysähtyivät, perunaa ryhdyttiin ilmeisesti viljelemään jo vuonna 1562.
Varhaisimmat kirjalliset merkinnät perunasta Euroopassa ovat vuodelta 1567. Ensimmäiseksi perunaa viljeltiin todennäköisesti Espanjassa. Merkintöjä tästä on ainakin vuodelta 1573.
Peruna levisi pitkään lähinnä erikoisuutena Keski-Euroopassa kartanoihin, linnoihin ja puutarhoihin. Sen viljely kohtasi ankaraa vastustusta, koska perunan arveltiin aiheuttavan monenlaisia sairauksia. Sopivana ravintona sitä pidettiin sioille. Halla myös tuhosi usein perunan ennen kuin se ehti tuottaa satoa. Vähitellen perunanviljely kuitenkin yleistyi ja viljelijät oppivat valitsemaan olosuhteisiin paremmin sopivia lajikkeita. Yleiseen viljelyyn ja merkittäväksi ravinnoksi peruna nousi Keski-Euroopassa 1700-luvun lopulla. Suomeen peruna saapui saksalaisten peltiseppien mukana 1730-luvulla. Perunan käyttö kuitenkin yleistyi Suomessa vasta sen jälkeen, kun Pommerin sotaan vuosina 1757–1762 osallistuneet suomalaiset olivat tutustuneet siihen Saksassa.
Varsinkin papit opastivat ja kannustivat perunan viljelyyn. Sen puolesta puhui erityisen vahvasti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axell Laurell. Iso merkitys perunan leviämiselle oli myös Suomen Talousseuralla, joka perustettiin vuonna 1797. Seura korosti monissa eri yhteyksissä perunan tärkeyttä.
Entisestään perunan suosio Suomessa kasvoi, kun sen käyttö viinanpolton raaka-aineena yleistyi.
Aikoinaan perunalla oli suuri merkitys pohjoisissa maissa varsinkin talvi- ja kevätkuukausina, jolloin tuoretta kasvisravintoa oli vaikea saada. Etenkin keripukin ehkäisijänä peruna oli tärkeä.
Lähteet:
Arno Forsius: Perunan historia
Wikipedia
Kerstin Olsson: Perunan historia
